On ihanaa seikkailla suomalaisten taiteilijoiden elämäkertojen maailmoissa, ja etenkin Tuusulanjärven taiteilijayhteisön vaiheet ja luomisvoima kiehtovat minua.
Olen vieraillut Rantatien museoissa useita kertoja, mikä tuo elämäkertojen lukemiseen mukavaa lisämaustetta. Olen aiemmin lukenut muitakin Sibeliusten elämäkertoja ja myös Ainon tarinan, kun taas tämä Pekka Hakon ja Kimmo Korhosen laatima elämäkerta (Siltala, 2015) valotti Jannen taiteilijuuden näkökulmaa Sibeliusten elämästä.
Tässä teoksessa kuljetettiin Jannen uran, sinfonioiden ja elämänvaiheiden rinnalla Suomen historiaa ja maailmansotien käänteitä, jotka vaikuttivat myös sävellystyöhön.
Seitsemän sinfonian ja muiden teosten luonteen ilmeisen ansiokas kuvaus jäi tässä hieman etäiseksi, kun en ole klassisen musiikin saralla erityisen harrastunut.
Myös Jean uransa alkuvaiheessa otti vaikutteita muilta (Euroopan virikkeistä, kotoisesta kansanmusiikista ja Kalevalasta), mutta vuosien myötä tutki yhä enemmän omaa ilmaisuaan, jossa viidennestä sinfoniasta eteenpäin “suoria yhteyksiä muihin säveltäjiin ei enää juurikaan löydä”, on todennut kirjaan haastateltu kapellimestari Jukka-Pekka Sarastekin.
Elämän illassa Sibeliukset jäivät asumaan Tuusulanjärven hiljentyneeseen taiteilijayhteisöön ja eivät lastenkaan pesästä lentämisen jälkeen muuttaneet Helsinkiin. Luontoyhteys oli heille molemmille tärkeä, metsä ja joutsenet aivan erityisesti.
Kuuluisuuden totinen rooli kuormitti perhepiirissä lämmintä ja hassuttelevaa pappaa. 70-vuotiaalle Sibeliukselle järjestettiin mahtipontinen, valtiollinen juhlakonsertti, jossa Aino sai istua ihailemansa Mannerheimin vieressä, ja myös reliefejä ja postimerkkejä suunniteltiin, ensi kertaa yksittäiselle henkilölle. Yhdysvalloista lähetettiin sodan jälkeen Sibbelle lasteittain sikareja, joille myönnettiin oikein verovapauskin.
Jokainen Sibeliuksen sinfonia on syntynyt omaksi yksilölliseksi kokonaisuudekseen, ilman ennakkomuottia, kulloistenkin teemojen pohjalta. “Illalla sinfonian parissa. Teemojen dispositio. Tämä tärkeä työ, joka kiehtoo minua salaperäisesti. Kuin Isä Jumala olisi heittänyt alas mosaiikin palasia taivaan permannosta ja pyytänyt selvittämään, millainen kuvio on ollut.”
Lämpimästi tervetuloa Tarinankerturin sivuille! Tarinankerturi Ida Nurminen ikuistaa elämäntarinat sujuviksi teksteiksi lempeästi ja luottamuksellisesti haastatellen. Voit kertoa oman tarinasi tai antaa isovanhemmalle tai läheiselle lahjaksi tarinapaketin, josta jää kaunis muisto pitkäksi aikaa. Lue lisää näiltä sivuilta ja ota yhteyttä!