Elämä ilman isää

“Ei minulla ollut lapsena koskaan isää”, saattaa tarina-asiakas huokaista tarinahaastattelussa. Isä saattoi lähteä ennen syntymää tai kaatui ehkä sodassa. Sydämessä on sillä kohtaa tyhjä paikka.

Lapsen uteluista huolimatta äiti tai lähipiiri eivät aina suostu kertomaan hulttioisästä. Lapselle ehkä sanotaan, että ota sitten aikuisena isääsi itse yhteyttä.

Isättömien perheiden esikoiset ovat saattaneet joutua aikuistumaan yhdessä yössä ja ottamaan miehen roolin äidin ja sisarustensa arjessa. Kantamaan vastuuta pienistä, kotitilan töistä ja rahan tienaamisesta perheelle.

Lapsen elämään saattaa tulla ajan mittaan turvallisia aikuisia miehiä, joihin lapsi luo suhdettaan isähahmoon ja joilta hän poimii miehen mallia. Välillä lasta myös vaaditaan sanomaan äidin uutta miestä isäksi.

Oli uuden miehen nimitys sitten mikä hyvänsä, isä, faija, äidin miesystävä tai Heikki, on hyvä kysymys, täyttääkö hän aidosti ja täysin isän paikkaa lapsen sisimmässä.

Sukututkimusta tehdessäkin on jännä ilmiö pohtia sitä, miten suvut jäsentyvät miesten sukulinjojen mukaan, mutta tietyissä tapauksissa vain äidistä on varma tieto. Moni kantaa läpi elämän vastaamatta jääviä kysymyksiä isästään ja olemattomasta isäsuhteestaan.

On mielenkiintoista pohtia, miten lapsuudessa vieraaksi jääneeseen isään rakennetaan aikuisella iällä yhteyttä, jos se on edes mahdollista. Vaikka isä olisi biologinenkin, pitkään tyhjillään olleen paikan täyttäminen voi olla hänellekin hankalaa.

Läpi elämän tyhjänä ollut tila ei aina edes kaipaa täyttämistä tai se on täyttynyt muulla tavoin. Opettajat, valmentajat, appivanhemmat, naapurit tai ystävät toimivat malleina sille, mitä hyvä mieheys isättömänä kasvaneen pojan tai tytön elämässä merkitsee.

Me voimme täyttää näitä tyhjäksi jääneitä paikkoja pieninä palasina maailmalta. Jokaisella lämpimällä kohtaamisella ja hymyllä on merkityksensä.